Osallistu keskusteluun

On vain niin härskiä, 
                                                                                          että sitten kehtaavat puhua runoudesta, 
                                                                                          kun ns. kirjoittavat (pistävät 
                                                                                                                            merkkejä 
                                                                                                                            paperille, sekoittavat 
                                                                                                                                                                 tavuja keskenään, 
heittävät rivit hajalleen paperille 
                   tai muuta, 
                                      ei sitä kirjoittamiseksi voi kutsua) 


vain itselleen ja toisilleen, 
                                               ilmeisesti, 
                                                                   lämpimikseen....

1. On sorruttu turhaan konstailuun, 
2. erikoisuudentavoitteluun, 
3. oman egon nostamiseen 

itse asian,                                                                     Runouden, 
                              Runouden 


                                                                                                                                                kehittämisen kustannuksella.



                        Nyt                                  sitten                                      ihmetellään 
sitä 

1. ympärillä aukevaa   l  a  a  j  a  a   tilaa, 
2. yksinäisyyttä omien harvojen rivien ympärillä. 

Ehkä myös moititaan, kun Runouden ystävät tyhmyyksissään eivät ymmärrä kuinka 

• Suurta ja 
• Mahtavaa 

he ovat tosiasiassa saaneet aikaan!